The View

Aivan aluksi haluan esitellä matkakaverimme Armada-möhkön, joka seikkailumme aluksi sai takaikkunaansa suomenlipun, ja pääsi viralliseen Road Trip 10 valokuvaan kuskinsa kanssa.

Muodollisuuksien jälkeen suuntasimme Florida Turnpikea pohjoiseen ja siitä edelleen Meksikonlahden reunaa Destinin seudulle. Armada-möhkö söi noin 60 litraa bensiiniä reilun neljänsadan mailin matkalla, ja säästi meiltä pitkän pennin. Tuo bensamäärä olisi maksanut kotona kolme kertaa enemmän.

Matkalla Destiniin, vastaantulevan liikenteen joukossa oli poikkeuksellisen paljon nosturiautoja. Jostakinhan ne 28.000 huoltoyksikkoä täytyy tuoda myrskytuhoja raivaamaan. Ainakin puolet niistä tuli tänään lännestä. 

Orlandon seutu on tyhjennetty bensiinistä ja vedestä, ja bensan saatavuus laittoi hieman epäilemään lähtöä tien päälle. Armada-möhkössämme kaikki on nimittäin suurta, paitsi polttoainetankki. V-kasia pitää ruokkia 500 kilometrin välein. Matkamme puolivälissä (Live Oak) saimme kuin saimmekin tankattua sekä Armada-möhkön että vesivarantomme. 

Saavuimme ongelmitta Shalimariin, josta olemme buukanneet kämpän torstaihin asti. Olin saanut portin ja oven lukitusten koodit kiinteistönhoitajalta etukäteen, joten pääsimme asuntoon sisälle, jahka paikkakunnalle ennätimme. Asunto on hyvinkin asiallinen ja pääosin siisti, mutta asunnon ehdoton valtti on omalta takapihalta avautuva Choctawhatchee Bayn merenlahti. Ulkona on hikisen nihkeää istuskella, mutta ilmastoidun asunnon olohuoneessa on mukava istuskella ja katsella ikkunasta avautuvaa maisemaa.

Vaan ei kaikki ole siltä miltä näyttää. Norwegianin lentokone ei ollut punasiipinen, eikä oma takapiha olekaan meidän. Ensin ilmestyi vapa. Sitten kuvaan tuli kalastaja, joka roudasi näkökenttään punaisen retki-kiikkustuolinsa ja jäi katselemaan ulappaa. Ruokaa laitellessani takapihallemme leiriytyi vielä pariskunta ja joku neljäs gubbe. Onneksi alkoi tuulla ja sataa, ja porukka hajaantui. Parempi sade ja pimeä kuin naapurit oman ikkunan alla.

Auringon laskettua ulkoa alkoi kuulua pauketta, kun condomme edessä olevalla saaririutalla ammuttiin ilotulitusta. Avasimme takaoven ja kalastajahan siinä istui takapihallamme punaisessa kiikkustuolissa vaimoineen. Tuli semmoinen tunne, että saattaa olohuoneen nurkassa nököttävät retkituolit jäädä meiltä käyttämättä. Sisällä on viileämpää ja vähemmän kalastajia.