Kaikki vilkuttaa

Liput hulmuavat puolitangossa, ja aamutelkkarissa puhuttiin vain hyväntekeväisyydestä. On vuosittainen liputuspäivä, jolloin liput mukaan lukien mainosliput on laskettu puolitankoon. Nykin WTC Twin Towers-tornien paikalle rakennetuista, tornien kokoisista suihkulähteistä nousee valotornit. On Nine-Eleven.

On vähän semmoinen fiilis, että kotimatka olisi alkanut. Se on onneksi vain fiilis, koska reissua on jäljellä vielä mukava viikko. Tänään lähdimme vain laskeutumaan Floridan suuntaan. Roadtrippaaminen on todella antoisaa, vaikka jokaiseen päivään liittyy monenlaista ei-niin-mukavaa aktiviteettia. Pitää ennättää aamiaiselle ja mennä nukkumaan ajoissa, pakata ja purkaa, syödä epäterveellisesti, odottaa vähän kaikkea, ja kuumakin on. Paljosta ajamisesta ja autossa nököttämisestä huolimatta, tässäkin päivässä oli puolensa. Ensimmäinen stoppi moottoritiellä oli bensa-asema. Loves. Kuski tankkasi, ja minä odotin. 

Ajoimme aamupäivällä Georgian pääkaupungista Alabaman pääkaupunkiin Montgomeryyn. Möhkön huollon merkkivalo alkoi vilkuttaa alkumatkasta, jolloin laitoin viestiä asiakaspalveluun, että onko asialle syytä tehdä jotakin. Sieltä vastattiin, että jos merkkivalo ei meitä häiritse, niin ajakaa vaan lisää maileja mittariin.

Montgomeryyn meidät toi Hyundain autotehtaan kierros, johon Joonas onnistui saamaan peruutuspaikat. Saavuimme kaupunkiin hyvissä ajoin ennen iltapäivän tehdaskierrosta, joten kävimme Belk-vaatekaupassa ja ajelemassa Big Fish -elokuvan kaupungin raunioilla. Matkalla odotimme pitkää ja hidasta junaa, ja juttelimme, että mitähän ne tuossa junassa kuljettaa. Ei tarvinnut pitkäänkään vastausta odottaa, kun tehdaskierroksella kävi ilmi, että 335 000 auton vuosituotannosta osa kuljetetaan junalla kolmessa kerroksessa.

Hyundain tehdas Alabaman Montgomeryssa on avattu vuonna 2005. Tehdas rakennettiin pellolle, ja ensimmäinen valmistettava malli oli sedan Sonata. Myöhemmin tuotantolinjalle tuotiin Santa Fe -katumaasturi ja viimeisimpänä pienempi sedan Elantra. Tuotantolinjalta tulee uusia autoja 1445 kappaletta päivittäin, kunkin auton valmistuksen läpimenoajan ollessa 16 tuntia. Jokaiselle autolle tehdään valmistuksen aikana yli tuhat laatutarkastusta, samat hommat halvimmalle Elantralle ja kalleimmalle Santa Felle.

Vierailukeskuksen vierailijoiden kotipaikkataulussa oli vain muutama neula Suomen kohdalla, Oulu, Rovaniemi, ehkä Tampere. Virollakin oli enempi neulasia, joten lainasimme yhden neulan Nykistä ja sijoitimme sen kartalle. Siellä se on Varkaus.

Hyundain vierailukeskuksessa meidät otettiin iloisesti vastaan. Näytillä olevissa autoissa sai käydä sisällä istumassa, ja tuotannon virtaus oli mallinnettu yksityiskohtaisella pienoismallilla. Valokuvaaminen oli rajoitettua ja tehdaskierroksella kiellettyä. Kerronta on vapaata.



Kierroksen alkuun oppaamme Jonathan Albert näytti videon tehtaan historiasta. Sitten saimme suojalasit ja kuulokkeet, ja porukka lastattiin golf-kärryihin. Seuraavan tunnin ajan meitä ajatettiin läpi koko tehdasalueen, ihan oikeasti läpi kaikkien hallien, pois lukien maalaamon. Oppaamme puheli kivasti, ja tuotannosta saatiin hyvä kokonaiskuva. Robotit ja ihmiset toimivat hyvin yhteen, ja Leania on hyödynnetty laajasti. Jos golf-kärry vain olisi toiminut Hop-on Hop off periaatteella, niin olisi käytetty aikaa enemmän tuotannon virtausta katsellen.

Rastalettinen Jonathan Albert vitsaili kierroksella hauskasti ja luonnollisesti, ja moikkaili työntejöitä opastuksensa sivussa. Hi Rachel! Looking good John! How are you doing Kate! Useimmat työntekijät huomioivat meitä golf-kärry-turisteja vilkuttamalla työnsä lomasta. Minusta he olisivat voineet tehdä työnsä meistä välittämättä, mutta samalla tunsin oloni tervetulleeksi. Vilkuttelin takaisin sen minkä suomalaiselta jähmeydeltä pystyin.

Lyhyestä virsi kaunis kuten sanotaan. Näimme ja saimme tietoa paljon, mutta aika nopeasti. Hyvä Gift Shop olisi kruunannut kierroksen, mutta emme löytäneet mitään ostettavaa. Tsekkasimme uuden Sonata-mallin parkkipaikalla ja suuntasimme "kotimatkalle".


Ajoimme Dothaniin yötä viettämään, ja kävimme syömässä O'Charlies ravintolassa hotellimme vastapäätä. Loikimme yli nurmikoiden ja ylitimme vilkasliikenteisen monikaistaisen maantien juodaksemme ruuan kanssa oluet. Ruoka oli poikkeuksellisen hyvää, Prime Rib Steak Burger ja Whiskey Chicken Pasta olivat ainakin tosi hyvät. Sitten sama kuusikaistainen tie takaisin. Tämä on autoilijan maa.

Palataan alkuun. Twin Towers ovat olemassa, ja muistomerkin valossa uskon itsekin niin. Jos olisin itse mieluummin muualla kuin tässä, olisin Nykissä.