Salt Life

Tänään nukuttiin pitkään, syötiin brunssi aamupalan sijaan, ja lähdettiin autoilemaan vasta iltapäivän puolella. Koko Meksikonlahden puoleinen Floridan rannikko tuntuu olevan riuttojen edustama, eikä Sarasota tee tässä poikkeusta. Ajelimme molemmat riutat pohjoiseen aina Holmes Beachille asti, pysähtyen eri hiekkarannoilla. 

Asumme Sarasota Springs -kaupunginosassa, ja ylitimme sillan talomme korkeudella Siesta Keylle. Siesta Key Beach on lähin hiekkarantamme ja paras kaikista tänään näkemistämme. Harmi, että emme ole oikein Salty Life -kohderyhmää, joka pakkaa tuolit, aurinkovarjot, virvoikkeet ja uimalelut autoon ja viettää koko päivän hiekkarannalla oleskellen. Huh huh, siihen täällä on ihan liian kuumaa ja hiekkaista.

Siestan hiekka on valkoista ja niin hienoa, ettei tennari uppoa siihen. Rannalla on siis miellyttävän helppoa kävellä. Rantaa reunustaa leveä puistoalue, ja väkeä näin maanantaipäivänä oli harvakseen. Mutta ulkolämpötila näytti semmoisia lukemia, että lyhyen kävelyn jälkeen suomalaiset pingviinit olivat hikimärkiä ja piti palata auton ilmastoituun sisätilaan viilentelemään.






Jatkoimme matkaa Siesta Keyn Turtle Beachille, jossa hiekka on huomattavasti karkeampaa ja harmaampaa kuin Siesta Key Beachilla. Hiki valui silmiin ja suuhun, ja tennari haukkasi hiekkaa. Turtle Beachin mantereen puoleiselta sivulta löytyi suojainen veneenlaskupaikka ja hulppeita taloja rannalla.


Sarasotan keskustassa sataman tuntumasta löytyy Unconditional Surrender patsas (2006), jonka aihe on WWII:n lopun Berliinistä, kun ihmiset suutelivat toisiaan siitä ilosta, että sota oli loppunut. Patsas on suloinen ja hienosti toteutettu. Patsas näkyy tielle no. 41, mutta sen koko hahmottuu, jos malttaa pysähtyä sen juurelle.




Vauhdin hidastaminen helpottaa havainnointia. Ympäriltä löytyy mielenkiintoisia, hauskoja asioita, joista kamera otti tänään muutaman räpsyn. Kaupungissa on huomenna roskien keruupäivä, ja siksi roskapöntöt ja keräyslaatikot oli rullattu tien sivuun jo tänään.



Siesta Keyltä ajoimme sen pohjoispuolella sijaitsevalle Long Boat Keylle. Ajoimme söpön pyöreän St. Armandsin läpi Lido Key Beachille. Sieltä palasimme St. Armandsiin ja ajoimme läpi äveriään riutan pohjoiseen. Meininki oli sen verran äveriästä, että jouduimme ajamaan koko matkan päätietä, koska asuinalueet olivat pääsääntöisesti porttien takana. Nii-in tylsää.


Bradenton Beachin ja Holmes Beachin kohdalla alkoi tapahtua, kun värikkäät talot ja rakennukset tulivat päätielle ja maisema muuttui mielenkiintoiseksi. Sitten kurvasimmekin jo sillan yli mantereelle, ja ajoimme rannimmaista maantietä takaisin Sarasotaan. Kotimatkalla oli tapahtunut pieni Fender Bender (peltikolari), mikä hieman jarrutti vauhtia, mutta liikenne sujui muuten mukavasti. Nappasimme lähikaupasta pitsan, ja vietimme leppoisan koti-illan pitsaa paistellen ja roskia lajitellen. Kämpässä ei ole ohjeita lajittelusta, joten laitoimme kaikki samaan muumiin kuten suurin osa jenkeistä tekee. Naapurin kierrätyslaatikot nähtyämme ja kotiin palattuamme, lajittelimme siis tölkit, pullot, rasiat ja pahvit muista roskista.