Rautakaupunki

Alabaman Birminghamista löytyi vaikka vallan mitä mielenkiintoista katsottavaa. Tämä 1900-luvulla kasvanut ja vaurastunut teollisuuskaupunki on kuihtunut kaivos- ja metalliteollisuuden sekä matkustajajunaliikenteen hävittyä kaupungista. Kaupungin komea pääasemakin on purettu keskustasta, kun amerikkalaiset ovat päättäneet junien sijaan ajaa autoilla. 

Birminghamissa on silloin 1900-alussa toiminut useita isoja yrityksiä, jotka ovat valmistaneet metallituotteita. Jokaisella firmalla on ollut omat kaivokset, junat ja raiteet sekä tehtaat valuraudan ja lopputuotteiden valmistukseen. Vuonna 1971 toimintansa lopettanut Sloss:n ruosteinen valurautatehdas on museoitu ja avoinna yleisölle. Tehtaassa on kaksi masuuni-uunia, joissa louhituista materiaaleista mm. koksista ja hiilestä on keitetty sulaa, ja sulasta erotettu rauta on valettu harkoiksi. Tehdaskierros aloitettiin tutustumalla pieneen näyttelyyn viileissä sisätiloissa, jonka jälkeen teimme omatoimisen kävelykierroksen tehtaassa. 

Mukaan saamamme opaskirja/kartta auttoi paikkojen löytämistä ja oli oikein kivasti informatiivinen. Työ rautatehtaassa on ollut vaarallista, likaista ja raskasta, eikä Alabaman ilmasto ole helpottanut työn tekoa. Hirveä hiki tuli pelkästä kävelemisestä alueella!






Muutaman korttelin päässä Sloss rautatehtaalta on Dr. Pepper Place, jossa järjestetään markkinat kesälauantaisin. Pistäydyimme torilla, jonka parasta antia olivat vanhat upeat tiilirakennukset.




En odota isojen kaupunkien keskustoilta paljoakaan, koska ne ovat usein persoonattomia tornitalorykelmiä tyhjine katuineen ja pukumiehineen. Birminghamin keskustassa järjestettiin viikonloppuna Artwalk-taidetapahtuma, joka oli tuonut keskustaan mukavasti ihmisiä.



Yhdysvalloissa nähtävyydet ovat usein erikoisia. Ne eivät oikeastaan ole mitään merkittävää, vaan pelkkä oivaltava kyltti riittää tuomaan turistit sen äärelle. Yksi tällainen "nähtävyys" löytyy keskustan risteyksestä, jossa kyltti kertoo osoitteen olevan maapallon painavin kulma. Vuosiluku viittaa vuoteen, jolloin risteys korkeine "pilvenpiirtäjineen" on varmaan ollutkin maapallon painavin risteys.


Eikä siinä vielä kaikki. Birminghamilla oli paljon tarjottavaa, ja olimme vasta puolessa välissä päivää. Seuraavaksi kiipesimme möhköllä mäen päälle, puistoon nimeltä Vulcan Park. Puistoon toi meidät valtava, ainakin Yhdysvaltojen suurin valuraudasta valmistettu Vulcan-patsas. Oli kiva päästä korkealle katsomaan kaupunkia, mutta Vulcan Centerin näyttely oli silti puiston paras anti.

Näyttely avasi kaupungin teollista historiaa, Vulcan-patsaan tarinaa huipulta monttuun sekä matkustajaliikenteen traagista loppua. Jäi käsitys, että kaupunki on uinut syvissä vesissä 70-luvulta alkaen, ja paikat ovat ränsistyneet ainakin parinkymmenen vuoden ajan. Sittemmin asioita on laitettu kuntoon, ja rakennemuutoksesta huolimatta tämä kaupunki vaikuttaa hyvinvoivalta tänään.



Ennen maisemanvaihtoa tulimme vielä katsomaan yhtä maailman ihmettä, Vapauden patsaan replikaa. Patsas on viidesosa NYC:n esikuvastaan, ja pronssista kuparin sijaan. "Jo toinen vapauden patsas tänä vuonna" ajattelin, "Kuinka ainutlaatuista!"

Automatkalla uuteen kaupunkiin selvitin Wikipediasta, että maailmassa on satoja vapauden patsaan replikoita. Näistä olemme toistaiseksi nähneet Nevadassa Las Vegasin ja Alabamassa Birminghamin versiot. Jopa on ainutlaatuista.

Hikisen päivän päätteeksi söimme Whataburger-pikaravintolassa, ja ajoimme parin tunnin päähän Scottsvilleen. Valtatieltä poikettua maaston muodot muuttuivat kurvikkaiksi, kaupungit olivat huoliteltuja ja laskeutuminen Scottsvilleen sai haukkomaan henkeä. Melkein kuin mökillä, paitsi aika paljon enemmän aurinkoista ja vähemmän sateista.