Purukumilla me paikkaamme sen
Eilisellä päivällä oli pituutta 31 tuntia, joista hereillä oltiin lähes 27 tuntia. Lensimme Lontoon Gatwickiin aamukoneella, ja perillä Orlandon lentokentälle saavuimme kello 16 paikallista aikaa. Aamun kello 4 herätyksen ja iltapäivän saapumisen välillä kello siirtyi seitsemän tuntia taaksepäin. Lentokenttämuodollisuuksien, autonhaun, ruuhkissa ajamisen / liikennevaloissa seisomisen, kauppareissujen, hotelliin kirjautumisen ja pikaruuanhaun jälkeen olimme niin ”toast”, ettei Popoye’s Boneless Chicken meinannut enää käsissä pysyä.
Vähän pitää kuitenkin vielä palata eiliseen, koska niin korpeaa näiden skandinaavisten halpalentoyhtiöiden toiminta. Kesäkuun Nykin reissulla IcelandAir perui lentonsa yllättäen, jonka johdosta jouduimme odottamaan kokonaisen päivän Heathrowilla. Korvaushakemus on viipynyt käsiteltävänä tähän päivään asti, vaikka korvausperusteet yhdeksän tunnin viivästymiselle ovat selvät.
Tällä kertaa olimme liikkeellä Norwegianin punaisin siivin. Ainakin varausta tehdessä se oli meininki. Gatwick-Orlando väli piti liikennöidä Boeingin Dreamlinerilla, mikä on Boeingin keihäänkärki konetyyppi ison kokoluokan matkustajakoneissa. Sen sijaan Norwegian ilmoitti yllättäen, että reitti liikennöidään HiFly:n vuokrakoneella. Koneen siivet eivät siis olleetkaan punaiset, vaan koko kone oli täysin valkoinen ilman minkäänlaista lentoyhtiön tunnistetta. Eikä kone todellakaan ollut uudenkarhea Dreamliner vaan yli 15 vuotta vanha Airbus, jossa käsinojat repsotti, pöytä oli muhkuroilla kuin sitä olisi vasaralla moukaroitu, ja vessassa oli osia korjattu sinisellä HiFly-teipillä. Siivouksen taso oli niin surkea, että laitoimme puhelimet ja eväät oksennuspusseihin ennen kuin laitoimme ne tuolin taskuun. Vessareissulla kerroin mustalle ukolle, ettei multimedialaitteeni toimi, johon ukko lohdutti, että ei hänelläkään, wifistä nyt puhumattakaan!
Vaikka HiFlyn antiikkikone ei luottamusta herättänyt, niin sen nuorekas ja ystävällinen henkilökunta paikkasi hieman pettymystä, ja mikä parasta, kyyti oli tasaista ja pääsimme perille. Tunnin myöhässä toki.
Vähän pitää kuitenkin vielä palata eiliseen, koska niin korpeaa näiden skandinaavisten halpalentoyhtiöiden toiminta. Kesäkuun Nykin reissulla IcelandAir perui lentonsa yllättäen, jonka johdosta jouduimme odottamaan kokonaisen päivän Heathrowilla. Korvaushakemus on viipynyt käsiteltävänä tähän päivään asti, vaikka korvausperusteet yhdeksän tunnin viivästymiselle ovat selvät.
Tällä kertaa olimme liikkeellä Norwegianin punaisin siivin. Ainakin varausta tehdessä se oli meininki. Gatwick-Orlando väli piti liikennöidä Boeingin Dreamlinerilla, mikä on Boeingin keihäänkärki konetyyppi ison kokoluokan matkustajakoneissa. Sen sijaan Norwegian ilmoitti yllättäen, että reitti liikennöidään HiFly:n vuokrakoneella. Koneen siivet eivät siis olleetkaan punaiset, vaan koko kone oli täysin valkoinen ilman minkäänlaista lentoyhtiön tunnistetta. Eikä kone todellakaan ollut uudenkarhea Dreamliner vaan yli 15 vuotta vanha Airbus, jossa käsinojat repsotti, pöytä oli muhkuroilla kuin sitä olisi vasaralla moukaroitu, ja vessassa oli osia korjattu sinisellä HiFly-teipillä. Siivouksen taso oli niin surkea, että laitoimme puhelimet ja eväät oksennuspusseihin ennen kuin laitoimme ne tuolin taskuun. Vessareissulla kerroin mustalle ukolle, ettei multimedialaitteeni toimi, johon ukko lohdutti, että ei hänelläkään, wifistä nyt puhumattakaan!
Vaikka HiFlyn antiikkikone ei luottamusta herättänyt, niin sen nuorekas ja ystävällinen henkilökunta paikkasi hieman pettymystä, ja mikä parasta, kyyti oli tasaista ja pääsimme perille. Tunnin myöhässä toki.
Kommentit
Lähetä kommentti