Oho, mikä kana

Tämä reissu on sikäli poikkeuksellinen, että minulla on mukana työpuhelin. Tavallisesti en ota työluuria tai -kannettavaa lomalle, mutta tällä kertaa työasiat jäivät niin kesken, että päätin poiketa periaatteesta. Olen ollut toista viikkoa nyt pois työstä, eikä luuri ole pirahtanut kertaakaan. Se on ihan parasta! En missään nimessä halua olla korvaamaton, koska lomalla ollessani haluan irtautua työstä. Paitsi tänään tein toisen poikkeuksen. Olen lomalla ja kävin töissä!

Tästä hieman tuonnempana, kunhan pääsemme sinne asti.

Lähdimme ajelemaan Smyrnaan vähän pienempiä teitä, ja määränpäässä ajoimme Concordin katetun sillan yli. Möhkö sujahti tunneliin ilman ongelmaa, vaikka luulimme, että meillä olisi iso auto. Concord on yksi harvoista julkisilla teillä olevista katetuista silloista, ja meidän reissujemme ensimmäinen. Silta vaikutti olevan kovassa päivittäisessä käytössä, ja turisti sai olla varuillaan, ettei jäänyt kovaa ajavien autojen alle.


Etsimme nähtävää ja koettavaa pääasiassa TripAdvisorista, mutta Joonas lukee aina Atlas Obscuran suosituimmat, kun vaan saamme lennot ostettua. Atlas Obscurasta löytyy kaikki hölmöt ja hullut kohteet, joista tälläkin reissulla on ajeltu mm. Unclaimed Package Scottsborossa, iso toimistotuoli Annistonissa, graffitisilta Pensacolassa ja Futuro-talo Pensacola Beachilla. Matkalla Mobileen ajoimme vahingossa styroksisen Stone Hengen ohi, ja Tuscaloosan kaatunut rautarobotti jäi löytymättä. Niin Obscuran kuin TripAdvisorin "villit kortit" jäävät joskus näkemättä, koska ne eivät ole kaupallisia turistikohteita ja pysäköinti niiden lähellä on kielletty.

KFC:n Big Chicken Mariettassa oli myös Obscura-löytö, ja sen parkkipaikka oikein kutsuu turisteja videoimaan silmiä pyörittelevää ja nokkaa aukovaa kanasta. Kanaparan elämä ei ole ollut ongelmaton, koska sen silmiä ja nokkaa alunperin pyörittäneet koneet resonoivat niin, että ravintolan ikkunat särkyivät. Tekniikka saatiin kuntoon, mutta hurrikaani vei tipulta pellit, jonka jälkeen siitä tehtiin valkoinen pitkäripsinen tyttökana. Vaikeiden vuosikymmenten jälkeen Big Chicken on korjattu entiselleen, ja se kestää jatkossa Dorianit ja muut pikkumyrskyt. 

Marietasta matka jatkui vaurastuvien asuinalueiden myötä Alpharettaan, jossa työnantajallani on toimipiste. Valmistamme tälle asiakkaalle painelaitteiden osia, ja minulla on muutamia yhteyshenkilöitä siellä. Ollessamme samoilla kulmilla (36 mailin/58 kilometrin päässä), joten halusin käydä katsomassa, millainen työpaikka kolleegoilla on.

Toimistorakennukset ovat usein matalia, ruskeita ja tylsiä. Tässä rakennuksessa on vähän enemmän nostetta peilipintaisten ikkunoiden johdosta. Ja tarkempaan kun katsoi, niin meidän kylttikin löytyi ovelta. Jouduimme pysäköimään Armada-möhkön hiemaan ahtaaseen ruutuun jalkautuaksemme. Lähtiessämme kuski huomasi, että ruutu oli mitoitettu "pikkuautolle" (COMPACT). Harvemmin on tullut tällaista vastaan. Eurooppalainen kosketus vai uusi amerikkalainen normaali..?


Palasimme pyhiinvaellusmatkalta Atlantan keskustaan iltapäivällä. Suurin osa päivästä on kulunut liikenteessä, ja paikasta toiseen navigointi ja liikennevaloissa odottelu rasittaa ajoittain. Toisaalta siihen on hyvä totutella, kun viikonloppuna palaamme hetkeksi Orlandoon.

Kävimme yhdessä Obscura-kohteessa Junkman's Daughter myymälässä näkemässä ison kaupungin elämää, ja saavuimme keskustaan Jackson Street -sillan kautta. Atlantan kuuluisa silhuetti on tuttu tältä sillalta. Pysäköinti oli täälläkin kiellettyä, mutta väkeä ei ollut paljoa, ja saatoimme pysähtyä sillan päälle kaikassa rauhassa.

Atlanta on meille Coca-Colan kotikaupunki, ja keskustasta löytyy The World of Coke näyttely. Kävimme täällä vuonna 2012, jonka jälkeen aloimme vähä vähältä keräillä kokis-tavaraa alakerran saunatiloihimme. Keräilyesineitä on kertynyt mukava määrä, mutta aina reissatessa kokis-esineet vain hyppäävät silmille. Tälläkin reissulla matkaan on lähtenyt mahdollisimman hankalasti kuljetettava Cola-pöytälamppu, viimeksi kesäkuun reissulla Cola-puhelin. Ja tänään palasimme Coca-Cola -maailman kauppaan ostoksille. Saunatilat saivat vähän uutta käyttötavaraa.


Pääsimme kokiksella kuviin, kun kiinalainen porukka kolmen kameran voimin piiritti pitkähköä aurinkolaseissa koreihin tavaraa keräävää kaveria. Vaikka kuinka yritimme vältellä, niin aina oli aurinkolasi-bloggaaja takana koriensa kanssa. Kostin, ja otin kuvan kuvausryhmästä.

Keli oli taas yli sadan, mutta kävelimme vielä Olympia puiston ympäri, koska emme muistaneet käyneemme siellä aiemmin. Olympiarengas-suihkulähde ei ollut toiminnassa ja koko puisto mölisi työkoneita. Sky Wheel ainakin on uutta edelliseen käyntiin, mutta sinne ei aika riittänyt tällä kertaa. Nälkä.



Nälkä ajoi meidät hotellimme liepeille Ruby Tuesday -ravintolaan, jossa söimme monipuolisen salaattipöydän ja pienet hampurilaisateriat. Oli hyvvää, ja kotimatkalla sade pesi auton. Aamulla nokka puhtaana kohti Alabaman Montgomerya.