Obscura päivä

Atlas Obscura on laulanut Tallahasseen ympäristön pikkukaupungeissa. Aamulla meillä oli listalla viisi tutustuttavaa kohdetta, ja ajettavana parisataa mailia. Päiväsuunnitelma toteutui melko hyvin, vaikka pientä hienosäätöä tehtiin tien päällä. Parempi varoittaa jo tässä vaiheessa, että kuvia on ladattuna ja tekstiä tullut paljon.

Lähdimme ajamaan Alabaman Dothanista, ja ylitimme Floridan rajan matkalla ensimmäiselle etapille Quincyn kaupunkiin. Sieltä jatkaisimme puolentoista tunnin matkan Meksikonlahden rantaan Apalachicolaan, ja sieltä edelleen Carrabelleen ja Crawfordvilleen. Sieltä oli vielä ajatus jatkaa Monticelloon, mutta jätimme sen suosiolla huomiseen, ja otimme buukkasimme yön Tallahasseesta.



Ensimmäinen kohteemme oli Quincyn kaupunki, joka on tunnetaan Coca-Cola miljonäärien kaupunkina. Kaupungissa 1900-luvun alussa asunut pankkiiri on haistanut Coca-Colan suosion nousun varhain, ja alkanut ostaa osakkeita 19 dollarin kappalehintaan. Luottamusta nauttiva pankkiiri oli saanut myös 66 muuta kaupunkilaista sijoittamaan Coca-Colaan, ja näin kaupunkiin tuli jättipotti. Kaikkihan tiedämme, kuinka kokis on lyönyt läpi kaikilla mantereilla ja yhtiö menestyy edelleen. Nyky-Quincy vaikuttaa tavalliselta pikkukaupungilta. Rikkaita emme nähneet, ja ainoa yhtymäkohta kokikseen oli nätti rapistuva Coca-Cola muraali.





Sitten ajoimme toiset puolitoista tuntia Quincysta Apalachicolan kansallispuiston läpi Apalachicolaan. Apalachicolan rannikko riuttoineen on samanlaisia rantoja kuin mitä Panama Cityssä (tällä reissulla ei käyty), Destinissä, Fort Waltonissa ja Pensacolassa on. Apalachicola ja rannikko itäänpäin ei kuitenkaan ole kehittynyt samassa tahdissa muun rannikon kanssa, vaan jäänyt rauhalliseksi pikkukaupungiksi ja idyllisiksi huviloiksi/huoneistorakennuksiksi. Seutu teki meihin vaikutuksen poikkeuksellisella leppoisalla ilmapiirillään, kuin teki myös hotellien hintatasossa!



Apalachicolaan meidät toi lääkäri ja maailman ensimmäisen jääntekokoneen keksijä John Gorrie. Gorrie syntyi 1803 Etelä-Carolinassa, opiskeli New Yorkissa lääkäriksi ja muutti sen jälkeen Apalachicolaan. Tuohon aikaan hyönteisten levittämää keltakuumetta hoidettiin poppakonstein ja päihteiden avulla, eikä lääketiedettä opiskellutta Gorrieta otettu todesta. Lääkärinä toimiminen ei siis lyönyt leiville, joten sinnikäs Gorrie vaihtoi alaa ja kehitti teorian kuuman ja kostean ilman, hyttysten, keltakuumeen välillä. Syntyi teoria, että viileä ilma auttaa sairaita paranemaan, ja toisaalta estää keltakuumetta leviämästä.

Gorrie viilentäsi huoneita jään avulla, mutta tuohon aikaan jää tuotiin USA:n ja Kanadan rajalta suurilta järviltä, kun ei ollut koneita jään tekemiseen. Niinpä innovatiivinen Gorrie kehitti maailman ensimmäisen jääntekokoneen. Hän sai koneelle patentin, mutta hän kuoli pian viisikymppisenä, eikä eläessään ennättänyt saada tunnustusta jäähdyttämisen keksijänä.

Apalachicola on sittemmin ottanut Gorrien omaksi sankarikseen. Gorrien ruumis on siirretty paikkakunnalle, mutta hautausmaan upottua veden alle, Gorrien hauta on siirretty uudelleen kaupunkiin, John Gorrie museon yhteyteen. Kävimme tässä pikkuruisessa museossa tänään, jonka John Gorrie jakaa Floridan kansallispuistojen esittelyn kanssa. Museosta löytyi Gorrien jääntekokoneen replika, alkuperäisen löytyessä Smithsonian museosta Washington D.C.:sta.

Tästä tulee nyt vähän pitkä juttu, ja museosta on vain yksi kuva, mutta museokäynti oli niin hillitön, että se ansaitsee oman kappaleensa. Niinpä kuva museosta seuraavana alla, ja sitten vielä tarina yhdestä kivimmistä museokäynneistä.

Museo on osa Floridan kansallispuistosysteemiä, ja "puistonvartija" Jeremy otti meidät vastaan iloisesti ja lämpimästi. Maksoimme kahden dollarin pääsymaksut, ja puhelias Jeremy otti oppaan roolin kertomalla museosta ja Gorriesta. Lähdimme jo kiertämään museon tauluja, ja Jeremy tuli perässä kertomaan lisää. Tämä oli museon parasta antia, koska museon taulujen sisällön olimme pitkälti ennättäneet lukemaan jo netissä. Tässä vaiheessa museoon tuli hälytyslaitteiden myyjä, joka jutteli oppaamme kanssa kunnes olimme kiertäneet pienen näyttelyn. Siinä vaiheessa Jeremy tuli vielä kertomaan Floridan kansallispuistoista ja rannikkoa runnelleesta hurrikaani Michaelista. Kun aloimme jutella reissustamme ja kotimaastamme, hälytyslaitemies liittyi seuraan kännyköineen. Hän oli löytänyt Google Mapsin ja ihmetteli, että Suomessa on paljon vettä. Kartta jumittui kellottamaan Mikkelin ja Kuopion välillä, jolloin yhdessä naurettiin, että Google tarvitsee nyt vähän aikaa, koska kukaan ei ole käynyt täällä aiemmin :D

Saimme museosta paljon tietoa kaupungista, sekä karttoja ja esitteitä, emmekä tosiaan olisi voineet jatkaa matkaa tutustumatta tähän somaan keskustaan.



Iltapäivä oli pitkällä, kun siirryimme Carrabelleen. Carrabellen kuumalla rannalla poikkesimme maailman pienimmällä poliisiasemalla. Tällä "poliisiasemalla" tilankäyttö on tosiaan optimoitu. Ei siellä ole ajokortin hakijoita otettu vastaan, vaan poliisi on istunut autossaan odottamassa puhelimen pirahdusta ja ollut valmiina syöksymään apuun. Samalla hän on valvonut kaahareita ja epämääräisiä hahmoja pääkadulla. Oman kustannuksensa on tuottanut pitkiä kaukopuheluita soittaneet kaupunkilaiset kunnes puhelimesta on poistettu mahdollisuus soittaa ulos.



Samasta kaupungista läheltä löytyy myös paikallisen taiteilijan Leon Wiesenerin pullotalo. Leon on jäänyt eläkkeelle, ja alkanut rakentaa pihalleen taideteoksia pulloista. Vieraat ovat tervetulleita 24/7, ja hän toivoo, että vieraat sulkevat portin, etteivät koirat pääse karkaamaan. Jos tulisimme pihaan yöllä, pihaan syttyisi juhlavalot.

Odotin haukkuvia koiria ja ylitsevuotavaa taiteilijaa, mutta astuessamme ketjulla salvatusta portista sisään, piha oli hiljainen ja rauhallinen. Ihmettelimme pulloista muurattua piharakennusta ja tornia kaikessa rauhassa. Rakennustekniikkana on käytetty niin sanottua kopramuurausta, eli aika suurpiirteistä on muurauslaatin käyttö ollut. Ulkoapäin rakennus näyttää mielestäni savimajalta, mutta sisältä (näissä lukseissa) se on upea.

Hetken oltuamme sisällä pullotalossa, olin ottamassa kuvaa seinästä, kun ikkunaan tuli musta koira. Katso kuva alla. Koira tsekkasi meidät ensin ikkunasta ja tuli sitten hyvin rauhallisesti sisälle. Venytti, moikkasi meidät molemmat puskemalla viereen ja maleksi ulos juomaan suihkulähteestä. Sinne se myös jäi juomaan, kun suljimme portin perässämme.



Päivän viimeinen kohteemme oli Crawfordvillen metsä-Fordit. Siellä ruostuvat paikallisen maajussin (Harvey) Fordit vuosikymmenten varrelta. Ajoneuvot on on järjestetty aikajärjestykseen, mutta aiheesta on riittänyt keskustelua, onko kyseessä taideteos vai kaatopaikka. Myös vahingonteko ja turistien roskaaminen on ikävää tällaisella persoonallisella paikalla. Me jätimme jälkeemme vain jalanjäläkiä.




Obscura-kierros oli tänään tässä. Majoituimme Tallahasseen Baymont Inn & Suitesiin. Kävimme hakemassa pikaruokaa uudesta lempihamppipaikastamme ja söimme kämpillä Flip or Floppia katsellen. Elettiin kuin paikalliset.