Norjalaisille siiville

Roadtripin jälkeen on tuntunut hyvältä huilahtaa vuokrahuvilassa muutaman päivän ajan, järjestellä matkatavarat ja valmistautua kotiinlähtöön. Unikin on maistunut myöhäisten hotelliin saapumisten ja aikaisten aamiaisten jälkeen. Tämän kertainen asuntomme oli paritalon puolikas, ja jaoimme pihan vuokranantajaperheen kanssa. Kerran tapasimme vuokraisännän pihamaalla, ja muuten tulimme ja menimme mielemme mukaan. 

Saimme hyvän palautteen molemmista tämän reissun AirBnB-kämpistä, tästä Sarasotan Teal Housesta (Tim ja Siejhi) ja loman alun ”kalastajakylästä” Shalimarista (Season). Hyvät palautteet tuntuvat kivalta, mutta ne myös helpottavat hyvien majoittajien hyväksyntää jatkossa.

Torstaina pakkasimmme kotimatka-valmiit matkalaukkumme möhköön ja hurautimme Orlandoon. Teal Housen pihassa kypsyy ananakset ja isännillä on huumorintajua.

En perustanut möhkön plyysipenkeistä, ja kiesi oli epäilyttävästi rekisteröity Massachusettsiin, jota en osaa edes kirjoittaa. Tarkistin kirjoitusasun valokuvasta, ja toivottavasti meni oikein. Autoon oli ajettu 7788 mailia vuokraushetkellä, ja ajoimme siihen yli 3000 mailia lisää. Vuokra-auton käyttöiän ollessa kymppitonni, on mahdollista, että Armada-möhköä plyyseineen odottaa myynti lähiaikoina.

Orlandoon palattuamme vierailimme Tupperwaren pääkonttorin vierailukeskuksessa, jossa oli pieni näyttely ja myymälä. Paikka on ikonisen kliininen, ja olisin mielelläni odottanut enemmän tuotteiden menneiltä vuosilta sekä mikä tärkeintä, monipuolisempaa Gift Shoppia.

Hinnat Orlandossa eivät eronneet Suomen Tupperwaresta, joten lentolaukkuun ei täältä saatu paljon täytettä. Parkkiksella kävellessä huomiomme kiinnittyi pieneen ruusutarhaan sisäänkäynnin edustalla. Ruusutarha on omistettu Tupperwaren menestyksen mahdollistaneille naispuolisille myyntiedustajille. Ruusu naisten työnteolle, sen allekirjoitan!

Päivällä shoppailimme outlet-marketeissa ja Orlandon Premium Outletissa. Isäntä osti talvitakin Floridasta!

Illan suussa palautimme möhkön Alamo-vuokraamoon, ja siirryimme terminaaliin. Tsekkauduimme koneeseen, ja kerrankin se onnistui Helsinkiin asti sekä ihmisten että laukkujen osalta. Junailimme terminaaliin ja odottelimme lähtöä tilavassa loungessa. 

Atlantin ylitys onnistui mukavasti Boeing Dreamlinerin siivin Osloon. Lentokone ei tutissut ja tärissyt, vaan lensi vakaasti ja hiljaisesti. Valaistus oli synkronoitu lennonkulkuun eikä lehtitaskutkaan olleet täynnä roskaa. Ei tarvinnut pitää kännyköitä oksennuspussissa tällä kertaa. Vähän parempi paluu- kuin menolento.