Mammua

Orlandossa ei käydä syömättä hummeribuffetissa Boston Lobster Feastissa. Edellisen kerran kävimme täällä kaksi vuotta sitten, kun asuimme silloin Minniehahalla Haines Cityssä, ja ajoimme Kissimmeehen syömään hummeria 40-vuotissynttärieni johdosta. Aika on kiitänyt, mutta hummerit ovat tuoreita ja vaikeasti syötäviä kuten synttärisankarikin.

Aamulla heräsimme Disneyn puistojen alapuolella Festivo Orlando Resortissa, ja olimme liikkeellä aikaisin, koska olimme menossa Orlando Cars and Coffee autotapahtumaan. Tapahtumaa ei kuitenkaan löytynyt ilmoitetusta osoitteesta, ja palasimme pettyneinä ja väsyneinä kämpille. Pienten aamu-unien jälkeen söimme brunssin ja vietimme sadekuuron sisällä siististä huoneistosta nauttien.

Lähdimme iltapäivällä 192-tien lahjatavarakauppoihin, löytämättä mitään järkevää ostettavaa. Uutta on rakennettu, ja perinteiset turistikaupat ovat jämähtäneet paikoilleen, mutta mikä positiivista, liikenne on rauhoittunut. Liekö jotakin sesonkiin liittyvää vai rakenteellista, mutta ennen tukkoisen tien liikenne, soljui nyt hyvin.




Boston Lobster Feast buffetista löytyy varmasti loistavat merenelävät, lihat ja lisukkeet, mutta tänne tullessa emme perusta niistä. Kaikkialta löytyy nimittäin hyviä noutopöytiä kymmenen dollarin hintaan. BLF maksaa yli 40 dollaria, huomioiden lounasajan ja hotellista saadun 5 dollarin alennuskupongin. Hintaeroa silti löytyy ja sen selittää hummeri, jota saa syödä rajattomasti. Otimme alkupaloiksi vain muutaman sushin, ja loput askartelimme hummereista.

Ravintolassa on poikkeuksellisen hyvä palvelu. Ovella otetaan vastaan lämpimästi, ja lähtiessä hyvästellään kädestä pitäen. Tänään töissä ollut ovimies halasi kanta-asiakkaat ja juoksi perään vilkuttamaan. Sadekuuron tullessa hän asetti liukkaudesta varoittavat kyltit märille laatoituksille, ja sateen lakattua kävi kuivaamassa kulkutiet. Tarjoilijamme Jennifer kävi pöydässämme yli kymmenen kertaa hakemassa tyhjiä astioita, tuomassa uusia limuja ja kysymässä, puuttuuko jotakin. Sushilta puuttui puikot ja pari kertaa pyysimme lisää lautasliinoja, mutta pääasiassa olimme helppoja asiakkaita. Everything is just perfect!





Joonas söi hummereita, siis todellista mammua kymmenen, minä viisi. Hummerin jakaja alkoi jo muistaa meidät, ja hummeri oli jo pihdeissä odottamassa, kun hummerihullun lautanen tuli alle. Hummereita syödään lappu kaulassa, ja lautasliina suojaa shortseja keitinvesiroiskeilta. Lautanen lainehtii, kädet ovat kainaloita myöden liemessä, lautasliinat ovat likaisia, ja syöminen on brutaalia ja visuaalisesti ei kovin herkullista. Minä pyyhin kädet jokaisen hummerin jälkeen, pyyhin pöydän ja hörppään kokista vasta sitten. Matkakaverin puoli pöydästä ei ole ihan yhtä siisti.

Kämpille tultuamme pakkailin viimeaikaisia ostoksia isoon matkalaukkuun, joka meillä on yleensä takakontissa. Tällä lomalla on tullut ostosteltua paljon, ja minulla on ollut epäilys, että tavaraa olisi jo liikaa. Norwegianin sallima matkalaukku saa painaa 23 kiloa, eikä siellä riitä ymmärrystä, että tyttö on tulossa jenkeistä. Vielä on lomaa jäljellä, ja shoppailuhaluja löytyy. Insinööri siis mittasi matkalaukun. Isoin matkis painaa 21,3 kg, ei siis syytä huoleen. Lupa shoppailla lisää! 

Toissapäivänä tuli kirjautumisohjeet loppuloman majoitukselle. Olemme vuokranneet huoneiston Sarasotasta torstaihin asti. Osoitteen tiesimme etukäteen, ja nyt tuli PIN-koodi ovilukkoon. Vähän toisenlaista säätämistä on ollut espanjalaisten vuokraajien kanssa.

Katsoimme naapurustoa Google Mapsista. Kumollaan oleva Minion lupaa hauskaa loppulomaa.


Disneyn puistot sijaitsevat noin kymmenen kilometrin päässä resortistamme. Eilen illalla kuulimme joka iltaiset Magic Kingdomin ilotulitukset, mutta parvekkeelta ei näkynyt mitään. Niiinpä tänään tutkimme suuntia ja hakeuduimme ulos vartin yli yhdeksän. Ylitimme tien ja suuntasimme Mystic Dynes suihkulähteelle, mutta ilotulitukset pysyttelivät maaston takana. Autoja tuli ja meni, ja oli hieno täysikuu,. Kuu-ukko näytti samalta kuin kotosalla.  

Täyden kympin Road Trip on palannut Orlandoon ja loppuloma chillaillaan. Kirjoittelen blogia edelleen, koska joka päivä tapahtuu jotakin. Floridan länsirannikko on mielenkiintoinen suunta, jossa emme ole aiemmin viettäneet aikaa. Tosi mammua.