Bileet!

Kämppämme sijaitsee Shalimarissa, joka on pienempi kaupunki Destinin länsipuolella. Destin sijaitsee pitkällä riutalla, ja sen pitkä silta ja korkeimmat rakennukset näkyvät kämppämme takapihalle. Ajomatka Destinin suositulle boardwalkille ja valkoisille rannoille kestää noin vartin, mutta matka-aika pitenee, jos antautuu matkan varrella sijaitseville antiikkikaupoille.

Tänään tutustuimme ympäristöön ajelemalla riutalle. Tiimalasin hienoa hiekkaa olevat valkoiset rannat alkavat jo pienestä Fort Walton Beachilta ja jatkuvat koko matkan Destiniin saakka. Oli kansallinen juhlapäivä "Labor Day", eikä monikaan vielä puolen päivän aikaan ollut herännyt rannalle. Päivän mittaan väki lisääntyi, ja parkkipaikat ja tien varret täyttyivät pysäköidyistä autoista.

Suojaisalla merenlahdella liikkuu paljon veneitä messevistä huvipursista polkuveneisiin. Kävimme tutustumassa Matty Kelly luonnonpuistoon ja katselimme, kun veneitä laskettiin vesille. Täällä ei taida kaikille riittää venepaikkoja, kun veneet tuodaan trailerilla rantaan, ja viedään veneilyn päätteeksi kotiin. 20 dollarin päivähintainen traileriparkki oli jo täynnä.

En ole rantaihminen joten rantatuolit, piknik-kori ja uimarenkaat eivät tänäänkään lähteneet mukaan. Kävimme kuitenkin kävelemässä ja vuodattamassa hikipisaroita upeilla rannoilla. Silläkin reissulla hiekkaa meni harmillisesti tennareihin. Rannat ja merenlahti on kirkkaan puhtaita ja matalia. Varsinkin merenlahden puolella ihmisiä oli valtavat määrät pulaamassa vedessä. Ja mikäpä on pulatessa, kun kaikki palvelut löytyvät kelluvilta lautoilta vesiltä. Ravintolat ja jopa vesipuisto.

Destinin Boardwalk jäi tällä kertaa tutustumatta, kun suuntasimme kaupan kautta kämpille. Virvoitusjuomat nautittiin omalla takaterassilla. Aurinko oli siirtynyt rakennuksen sivulle, joten pihalla pystyi ihan mukavasti olemaan. Kalastelevat naapurit olivat ihan omasta aloitteesta siirtyneet kalastelemaan hieman syrjemmälle, mikä minua ilahdutti kovasti. 

Pitsapäivällisen jälkeen palasimme takapihalle istumaan ja katselemaan auringon laskemista. Auringonlasku ei aivan näy takapihallemme, mutta merenlahti pimeni kauniisti, ja luonnollisesti naapurit tulivat tervehtimään ja tutustumaan uusiin vuokralaisiin. Edellisen illan kalastaja osoittautui neljä vuotta Finisterra Condominiumsissa asuneeksi Johniksi, joka muutti taloyhtiöön erottuaan vaimostaan. Ilotulistusta Johnin kanssa katsellut nainen ei ollutkaan Johnin vaimo, vaan yläkerrassa asuva Brenda. John kertoi kalastavansa pari kolme kertaa viikossa, joskaan ei ole nyt pariin kuukauteen saanut saalista ollenkaan. Tänäkin iltana hänellä oli pari vapaa vedessä, mutta sosiaalinen kanssakäynti oli Johnille kalansaalista tärkeämpää.

Illan pimettyä pihalle ilmestyi vielä seinänaapurimme Steve, joka pisti tulet palamaan ja tuumaili, että "Let's get this party started!" Opettajaksi osoittautunut innokas kalamies turasi vapojensa kanssa, saamatta kuitenkaan muuta kuin sinttejä. John selosti, että opettaja käyttää syöttinä Shrimppejä, jotka kelpaavat hyvin myös pienille kaloille, mistä syystä syöttiä pitää lisätä useasti. Illan pimeneminenkään ei lannistanut kalamiestä, joka otsavalon varassa jatkoi turaamistaan. 

Bileet Finisterra Condominiumissa päättyivät hyvissä ajoin, koska juhlapäivän jälkeen monella taisi olla tiedossa työpäivä. Ei ehkä meillä, mutta mekin pakkasimme retkituolimme ja siirryimme sisälle haukottelemaan.