Kotiutunu

Reissussa päivät kuluu verkkaan. Asioita ennättää omaksua ja ajasta nauttia, mutta kun palataan kotiin, niin jo alkaa aika kulua. Liki kaksi viikkoa on hujahtanut siitä, kun palasimme kotiin. Joonas on jo toisella työmatkallaan menossa, minä olen tehnyt kymmeniä liukumatunteja ”lomarästien” vuoksi, ja uusi remontti on aloitettu. Arki nielaisi meidät.

Entinen kollega kysyi facessa parin päivän blogihiljaisuuden jälkeen, että olemmeko kotiutuneet. Vastasin, että kyllä fyysisesti. Tuolloin aikaeroväsymys vielä piinasi, ja olo oli kuin zombiella. Sittemmin jetläggi on helpottanut, ja jaksan jopa iltaisin mietiskellä, kuinka Sarasotan kämpillä ananas kypsyy kuuman auringon alla.

Täällä ulkona on pimeää ja tuulee syksyisesti. Köllöttelen kissan kanssa päivällä lämmitetyt takan äärellä, uudet Coca-Cola tohvelit jalassa, ja googletan, että ananas voi kypsyä kolme vuotta. Onneksi emme ottaneet sitä ananasta matkaevääksi tai tuliaiseksi. Vuokraisännän huumorintaju ei ehkä olisi riittänyt..